Tuopilla kokemuksen kanssa
 
Sir Elwoodin hiljaiset värit -yhtyeen ensimmäinen tuotos, omakustannesingle Tango ilmestyi vuonna 1990. Yhtyeeltä ilmestyy nyt kokoelmalevy Varjoja, varkaita ja vanhoja valokuvia 2, joka on bändin ensimmäinen julkaisu viime kesänä kuolleen basisti Riku Järvisen poismenon jälkeen.
 
       
  SEHV:n laulaja Juha Lehti on karismaattinen mies. Istumme Helsingin kaupunginosista kuuluisimmassa, Kalliossa. Haastattelupaikkana toimii näköalaravintola. Tutkailemme allamme muurahaisten tavoin vilistäviä ihmisiä. Kuhnureita, sotilaita, kuningattaria. Sitä kansaa, jonka äänellä Juha Lehti laulaa.  
  Viisitoista vuotta on pitkä aika ihmiselämässä. Bändimaailmassa se on vielä pidempi. On aika antaa Juhalle ääni - mahdollisuus kertoa, mitä kaikkea yhtyeelle on vuosien varrella tapahtunut. On aika tilata tuoppi ja kuunnella.  
     
  Alku  
  - Miksi jotkut ihmiset rupeavat urheilemaan ja toiset soittamaan kitaraa? Kyllähän se vastakkainen sukupuoli toimii hyvänä syynä tuon jälkimmäisen harrastuksen aloittamiseen. Nuoren kollin maailma pyörii naisten ympärillä. Näin jälkeenpäin on kuitenkin sanottava, että se musiikin vietti ratkaisi paljon. Olemme soittaneet yhdessä seitsemäntoista vuotta, joten pakostihan siinä on musiikilla ollut merkitystä. Sen takia olemme pysyneet kasassa näin pitkään.  
  - Pitkän historiamme salaisuus on myös siinä, että tulemme toimeen keskenämme muutenkin kuin musiikillisesti. Toisaalta maailma vie ja kaljalla käynti bändikavereiden kesken vähene. Muutamalla tyypillä meidän bändissä on perhe, joten totta kai se vähentää heidän ilta-aktiviteettejaan.  
  - Ensimmäinen albumimme on yhä suosikkini. Periaatteessa viimeisin levy on aina lähimpänä sydäntä, mutta jos uran kantilta pitää katsoa, niin kyllä se ensimmäinen tuotos on rakkain. Kun nuorina kolleina saimme ensilevymme käsiimme, oli tunne mieletön. Jos äänittäisimme tuon albumin nyt, tekisimme siitä varmasti täysin erilaisen. Se hirveä kiihkeys, into ja tekemisen ylpeys on yhä olemassa, mutta sitä neitseellistä kokemusta ei voi kokea uudelleen. Omalla tavalla ensimmäinen levymme on hyvinkin kömpelö.  
     
  Keskiolut jazz-määritelmästä  
  - Se oli oma keksintömme. Jokainen bändi, jolla ei vielä ole tehnyt omaa levyä yrittää saada itselleen keikkoja. Itsensä myyminen on helvetin vaikeaa. Keikkapaikoilta aina kysytään, millaista musaa yhtye soittaa. Keskiolutjazz kuulosti meistä tarpeeksi hauskalta ja hämärältä, joten aloimme myydä itseämme sen edustajana. Ja kyllähän meidän musiikkimme sitä onkin! Tuollaisen tittelin alla voi tehdä mitä huvittaa. Tällä kokoelmalla on teema "tangosta rokkiin". Ensimmäisen biisin nimi on Tango, viimeisen Rock'n'roll. Siihen väliin saa työnnettyä mitä vain.  
  - Aloitteleva artisti viettää paljon aikaa keksiolutkuppiloissa. Keskiolutjazz kalskahti ehkä keikkojen ostajien korvaan paremmalta kuin se, että olisimme määritelleet itsemme punaviinijazzin edustajiksi. Tällaiset asiat tapahtuvat onnellisten tähtien alla ja oikealla hetkellä. Alun perin heittelimme keskenämme tuota termiä, ja se jäi elämään meidän suuhumme. Sitä kautta siitä muodostui musiikkimme määritelmä.  
     
  Keikat  
  - Luomanmäen Puppe oli Rikun hyvä kaveri ja soitta nyt bassoa yhtyeessämme. Ensimmäisen keikkansa hän soitti Rikun muistokonsertissa. Hän ajattelee musasta samalla tavoin kun me. Istumme tunteja treenikämpällä, soitamme, spekuloimme ja harjoittelemme. Tiedän, että tulemme klaaraamaan nämä tulevat keikat, mutta se vaatii paljon treeniä. Opiskelemme samalla toisiamme. Millaisia ihmisiä olemme? Millainen Puppe on tien päällä? Kun tuollaisen äijälauma laittaa bussiin ei koskaan tiedä, mitä tapahtuu. Maitohapoille se aina jossain kohtaa jollakin meistä lyö. Silloin pitää antaa tilaa kavereille.  
  - Kiertuemaailma on aivan oma lukunsa. Rundilla aivokapasiteetti riittää television kaukosäätimen paineluun. Keikoilla skarpataan, mutta muuten homma menee ihmetellessä missä kaupungissa sitä milloinkin on. Kello yksitoista illalla pitää olla iskussa. Siitä emme tingi.  
  - Uran kohokohtia on ollut monia. Jokaisen bändin unelmana on päästä soittamaan Tavastialle. Olemme soittaneet siellä 30-40 keikkaa. Kun pikkujätkinä rämpytimme kitaraa, tutkailimme aina Tavastia esiintyjälistaa ja kuvittelimme oman nimemme sinne muiden yhtyeiden sekaan. Isommat keikat ovat olleet hienoja tapahtumia. Soitimme kerran esimerkiksi Turun tuomiokirkossa, mikä oli mahtavaa. Mutta kyllä sitä pienemmissäkin paikoissa usein tulee hienoja kokemuksia. Joskus bändin yhteissoitto pelaa, kaikki tulee selkärangasta, yleisö on antennit auki ja vastaanottavaisia meitä kohtaan. tuolloin sitä tulee mieleen, että olemme enemmän kuin osiemme summa.  
     
  Muistot  
  - Jos Riku ei olisi kuollut, ei tätäkään levyä luultavasti olisi julkaistu. Edellisen kokoelman jälkeen ehdimme tehdä vain kolme uutta albumia. Alun perin suunnittelimme, että tekisimme niitä ainakin yhden tai kaksi lisää. Tässä tilanteessa oli pakko tehdä välitilinpäätös. Orkesterimme on ollut seitsemäntoista vuotta yhdessä, ja toimimme yhdessä kuin soittimena. Nyt kun Riku - eli se yksi kieli siitä soittimesta - on poissa, soittimen uudelleenvirittämiseen kuluu vuosia. Sen yleisen moodin käynnistäminen uudelleen on työlästä. Hyvä ystävä kuoli viereltämme.  
  - Tämä levy ja sen mukava tuleva DVD-keikka ovat kunnianosoituksia Rikulle. Alamme pikku hiljaa tehdä uusia asioita bändin kanssa, mutta Riku ei tule koskaan häviämään tästä kuviosta. Tulemme jatkossakin vääntämään keskiolutjazzia. Mutta kyllä tuollainen tapahtuma muuttaa orkesteria. Ja totta kai miehiäkin.  
     
  Jatko  
  - Uuden miehen ajaminen sisään bändiin vie aikaa. Kaikki tapahtuu kuitenkin luonnostaan. Seuraavasta levystä meillä ei ole mitään hajua. Ehkä syksyllä alamme äänitellä uusia biisejä. Nyt on ensimmäistä kertaa Rikun kuoleman jälkeen tullut tunne, että tahtoisin kirjoittaa kappaleita jostain muustakin asiasta kuin kuolemasta. En todellakaan haluaisi tehdä levyä, joka käsittelisi vain Rikun poismenoa. Siksi aika on niin tärkeä asia.  
  - Ei tämän ikäinen orkesteri kuitenkaan karvoistaan mihinkään pääse. Olemme aina soittaneet keskioltujazzia, ja sitä musamme tulee olemaan jatkossakin. Musiikkiin tulee kuitenkin uusia tasoja, aivan kuten elämään. Osa meistä häipyi Rikun mukana, mutta tilalle tulee uusia sävyjä. Niin siihen on vain suhtauduttava.  
       
   

Sue ?/2005

 
    teksti: Jarkko Fräntilä  
       
       
   
<< takaisin leikekirjaan