Hiljainen tilinpäätös - toinen otto
 
Sir Elwoodin hiljaiset värit valmistautuu uuteen aikakauteen
 
       
  Sir Elwoodin hiljaiset värit on taas tilinpäätöksen äärellä. Edellinen kävi puoli huomaamatta. 2002 ilmestyneestä Ilta illan jälkeen -livelevystä tuli yhteenveto ajasta puhallinsoittaja Hansu Saarisen kanssa, kun tämä jätti yhtyeen pian levyn ilmestymisen jälkeen.  
  Basisti Riku Järvinen kuoli viime kesäkuussa tapaturmaisesti. Sir Elwoodin hiljaiset värit päätti lopulta jatkavansa.  
  Askel uuteen aikaan otetaan kokoelmalevyllä Varjoja, varkaita ja vanhoja valokuvia osa 2. Se on nimetty jatko-osaksi vuonna 1999 ilmestyneelle kokoelmalle. Paria mukana olevaa vanhempaa kappaletta lukuun ottamatta levy on katsaus yhtyeen uraan vuodesta1999.  
  Lisää syvyyttä kokoelmalle tuo live-dvd, joka sisältää Ylen tallentaman Tavastian keikan, joka sekin on vuodelta 1999. uudelleen miksatun ja masteroidun live-tallenteen soundit ovat täyteläisen lämpimät.  
  Kuvaus on tv-tyyliin konstailematonta ja ajoittain tylsää. Toisaalta se näyttää paljaasti Tavastian intiimin tunnelman. yleisö näkyy kuvassa ja ohjaaja esimerkiksi poimii esiin humaltuneen naisen, joka itkee lavan äärellä Kuolen-kappaleen aikana.  
  Dvd näyttää myös Riku Järvisen tärkeän roolin Elwoodien soundin luomisessa. Se tiivistyy esimerkiksi versiossa Tapio Rautavaaran kappaleesta Kulkuriveljeni Jan. Järvinen kävelyttää jazz-standardimaisesti bassollaan yhtyeen läpi kappaleen, joka muuten olisi vain tumma laulelma.  
  Yhtyeen itselleen ottama määrite "keskiolutjatsi" on hauska vitsi, mutta ei sen enempää. Heti dvd:llä toisena kuultava kappale Viimeinkin on valssitahteineen näyte Elwoodien taidosta ottaa vaikutteensa hyvinkin monesta paikasta.  
  Sir Elwoodin hiljaisten värien laulaja ja tärkein lauluntekijä Juha Lehti menee joskus tiukasti rajan tuntumassa huumorissaan. Live-dvd:llä Pikku Minna accapellana aurinkolasit päässä toimii nipin napin. Kun Lehti naukuu kappaleessa Kollikissa (kevät yön syntinen syyhy) pallien raapimisesta, mennään jo yli.  
  Kun huumori pysyy tiukemmin aisoissa, se osuu hyvin kohdalleen, kuten kokoelmalla mukana olevassa kappaleessa Kekkonen, jota olisi vaikea kuvitella minkään muun yhtyeen tekemänä.  
  Yhtyeen jatsi-kepeilyt, kuten Tyttöjen päiväkirjat ja Torkkelinmäki, eivät ole yhtä mieleenpainuvia kuin mollissa vaeltavat Tolstoi, Viimeinkin ja Hämärän taa. Juha Lehti tulkitsee nostalgisia tai melankolisia tunnelmia paremmin ja myös yhtyeen sointi istuu niihin.  
  Sir Elwood on ehkä silti parhaimmillaan sellaisissa kappaleissa kuin Pohjanmaan vuoret ja Johnny Ö, joissa eteenpäin rullaava pop-ote yhdistyy sulavasti tummiin sävyihin.  
  Samasta lähteestä ammentaa myös vuodelta 1993 oleva Älä mee, jota Tavastian yleisö laulaa dvd:llä mukana kovaan ääneen.  
       
   

Helsingin Sanomat n. 17.3.2005

 
    teksti: Jussi Ahlroth  
       
       
    kuvateksti: Juha Lehti on yhtyeen tärkein lauluntekijä. - Keikkakuva Järvenpäästä parin vuoden takaa.  
   
<< takaisin leikekirjaan