Sir Elwoodin hiljaisten värien henki kulkee taas
 
       
  Suomalais-ugrilaisen alakulon, ikinuorten boheemimiesten ainaisen levottomuuden, baari-iltojen uhon ja seuraavien aamujen angstin tyylitietoiseksi "keskiolutjatsiksi" jalostaneen Sir Elwoodin hiljaisten värien edellisen elämän huippuhetkiä oli reilun parin vuoden takainen tupla-live Ilta illan jälkeen konserttispektaakkeleineen. Yli vuosikymmenen yhteistyövoiton tuloksena kaikki kulttibändin fanien kaipaamat palaset olivat koskettavasti kohdallaan.  
  Sitten soundille keskeinen fonisti-huilisti Hansu Saarinen poistui takavasemmalle. Mutta ei tämä vielä mitään. Viime kesänä basisti Riku Järvinen kuoli pudottuaan Gloria-teatterin parvekkeelta. Akuuteimman surutyön jälkeen joukkue kokoaa taas itseään.  
  Tuore kokoelma Varjoja, varkaita ja vanhoja valokuvia, Osa 2 ei tuo cd:n osalta juurikaan uutta valitsemaansa tietä uskollisesti horjuneen bändin profiiliin. Kuusi vuotta sitten Tavastialla tallennettu live-dvd taas on yhtä riemullista kuin haikeaakin herkkua. Kun irkkuhenkisessä, surullisen kauniissa Tanssikaa, Laulakaa -balladissa veisataan "täällä kuolevat nuorina ne, joita jumalat liikaa rakastaa" ja kamera zoomaa lähikuvia Riku Järvisestä, tiivistyvät Elwoodien tummat teemat silmäkulmissa. Seuraavaksi jo "syntistä syyhyää" ja kohta kysytään "oi Jumalani, miksi niin levottoman teit?" Eivätkä pikku minnat osaa lähteä ajoissa väärien tyyppien luota.  
  Levyn aloittaa yhtyeen ensisinkku Tango ja sen päättää toistaiseksi viimeisin tekele Rock'n'roll. Savuisilta parketeilta ei ole päästy pitkälle. Bändin patetiaan taipuvainen poljento on romanttista ja raadollista "tanssia välillä taivaan ja maan, suurta ja kaunista, pientä ja totista, kun ihminen ihmistä kiusaa". Enkelit ja pirut kuiskivat olalla "Mitäs poika läksit?", mutta sielultaan pitkätukkien ei auta: "En aio mä kuolla en, vaan kiltisti mä rokkaan loppuun asti, aina arvokkaasti."  
     
  "Yläkerran aikatauluja ei ymmärrä"  
  Juha Lehti kertoo, että yhtyeen henki alkaa hiljalleen kulkea. - Ei voi jäädä tulee makaamaan - ei Rikukaan olisi halunnut orkesterin lopettavan. Eivät hommat tunnu vieläkään riemulta, mutta osaamme jo nauraa mukaville muistoille.  
  - Meidän mielestä taivaalliseen orkesteriin vietiin väärä mies, hänellä oli elämä edessä. Mutta niinhän se aina on. Yläkerran aikataulut ovat erilaisia kuin meidän. Kyllä tämä muutti meitä. Minäkin vanhenin hirvittävästi. Olen aina ennen leikkinyt pikkupoikaa ja potenut Peter Pan -syndroomaa, Lehti puntaroi.  
  Hänen uskonnollista katsomustaan tragedia ei muuttanut.  
  - Hyvä suhteeni Yläkertaan on jatkunut. Jumala on mulle hyvin konkreettinen, koen puhuvani jollekin, joka ymmärtää kieltäni. On kai vain hyväksyttävä se, että me olemme isommassa kädessä. Ehkä joskus voimme ymmärtää, mitä Yläkerran dramaturgi milläkin juonenkäänteellä tarkoitti.  
  Kallion katujen armoitetun rähjäromantikon sanoitusten yksi pohjavire on hengellinen. Lehti myöntää teksteistään löytyvän luonteeltaan hieman heikkojen mutta omatunnoltaan herkkien tuhlaajapoikien ja -tyttöjen tarinoita.  
  - Sielun ikävässään on ollut pakko etsiä monesta suunnasta. Usein siihen etsintään on liittynyt Jumala. Olen käynyt paljon keskusteluja Yläkerran kanssa. Jumalakuvani on varmaan hyvin perikristillinen.  
  Vaikka kirkko tekee Juhan mielestä paljon hyvää työtä, hän ei siedä Sairas ja syntinen -laulussaan kuvaamiaan "pyhiä miehiä", jotka esimerkiksi "määrittelee, millaista rakkautta täällä sallitaan".  
  Kappaleessa Viimeinkin Juha laulaa: "Aikani kahlasin, paikkaani hain, Jumalaani etsin ja sinut viimein sain.. viimeinkin lauluni nöyränä tuo, kaipuuni kipeän Luojansa luo". - Mietin ensin, puhunko "Hänestä", mutta Jumala on minulle "sinä" - olemme heittäneet tittelit pois, hän kommentoi.  
       
   

Kirkko ja kaupunki N:o 12 - 6.4.2005

 
    teksti: Janne Villa  
       
       
    kuvateksti: "Siellä maantiellä tanssi on työtä." Sir Elwoodin hiljaiset värit jatkaa uljasta taistoaan melankolisten mollitunnelmien taittamiseksi ja angsteissa kieriskelyn kääntämiseksi melodisen suomirokin riemuvoitoksi. Tulessa tätä nykyä Arttu Leskinen, Jussi Virtanen, Juha Lehti, Riku Järvisen hienoa työtä jatkava basisti Puppe Luomanmäki ja Junnu Saaresaho.  
   
<< takaisin leikekirjaan