-"Jotkut tekee rahaa, jotkut valtaa, jotkut lapsia, jotkut ihan mitä vaan. Jollekin sitten sattuu, että se kirjoittaa lauluja", Juha Lehti sanoo  
"Tämä se on joka mua tanssittaa"
 
       
    "Markolla on teoria, että joku mummo on kaapannut sen ja uittaa sitä kylpyammeessa", Juha Lehti, 37, sanoo.  
  Lehti puhuu Töölönlahdessa uiskennelleesta albinosorsasta, jota hän bändikavereittensa kanssa on kävellyt katsomaan jo monen viikon ajan. Nyt sorsaa ei ole näkynyt kolmeen viikkoon.  
    "Me olemme huolissamme siitä. Mutta ehkä se on lähtenyt katsomaan puluja. Töölönlahti on hieno paikka, varsinkin näin keväällä, katsella kaksikerroksisia sorsia."  
  Lehti on Sir Elwoodin hiljaisten värien lauluntekijä. Hän on suomenkielisten tunnelmapalojen runoilija esimerkiksi Reino Helismaan, Tapio Rautavaaran, Hectorin, Juice Leskisen, Eppujen, Se-yhtyeen Yarin ja Ismo Alangon jäljillä, Heikki Salon ja Pauli Hanhiniemen rinnalla.  
  Sir Elwoodin hiljaiset värit kävelevät siksi, että heiltä ilmestyy uusi levy, Puunukke, maanantaina.  
    "Levynteon jälkeen täytyy tehdä tekemistä. Lukeminen ja käveleminen hellittää. Töölönlahden kiertäminen vie pari tuntia. Kevyttä rupattelua. Kärräät ajatukset pois."  
  Eno on toista maata  
  Lehti istuu nojatuolissa, jalat levossa aputuolilla, kahden huoneen asunnossaan Helsingin Kalliossa, ison pyörivän tuuletuspropellin alla.  
    "Se on helikopteri väärinpäin", Lehti naureskelee propelia. Sitten hän alkaa kertoa siskonpojistaan Jallusta ja Jussista, neljä ja kaksi, joille hän valehtelee silmät päästä.  
    "Se on enon oikeus, kertoa asioista suuren maailmanmiehen tyyliin. Jokainen kone joka lentää niiden kodin yli Hiekkaharjussa, eno on siellä. Niin kuin siinä Pauli Hanhiniemen laulussa sanotaan, tähän aikaan vuodesta enolla oli tapana…"  
  Työpöydällä lepää elämää nähnyt mekaaninen Optima-kirjoituskone. Kannessa lukee Hello honey, it's me! Se on viittaus tärkeään kalliolaiseen viestintävälineeseen, ovipuhelimeen.  
  Lehti osoittaa Optimaansa, rakkauden konetta.  
    "Jos teen illalla työtä sen kanssa, en voi nukkua samassa huoneessa. Se ei päästä irti. Joten, halusin kaksi huonetta ja minä sain. Se on tietysti väärin sitä ajattelua kohtaan, että eeeei koooskaan mitäään asuntoooo!"  
    "Toinen keino on tietysti käydä sosialisoimassa itseänsä tossa jossain kuppilassa, juoda muutama olut."  
  Kallion kaduilla  
  Juha Lehti on kotoisin Helsingistä. Äiti tuli lapista ja isä Hämeestä. Pappa asui Fleminginkadun kulmassa ja vei pojanpojan Helsinginkadun Kino Helsinkiin katsomaan riemukuplat ja tarzanit.  
    "Vanhemmat olivat nuoria työläisiä, ja joutuivat olemaan välissä. Isovanhemmilla, vähän niin kuin enoilla, on oikeus olla vähän mukavampia", hän sanoo.  
  Laulut tulevat paljolti Kallion kaduilta ja kuppiloista. Suomennos Tom Waitsin kappaleesta In the Neighbourhood, Kaduilla kallion on yksi hyvä esimerkki, ja Meidän pikku kuppila toinen. Jo neljännelle levylle uusia säkeistöjä saaneessa laulussa kulman kuppilan tavalliset ihmiset saavat kuuluisuuksien kasvot.  
    "Se on Kimmo niin, että meillä kaikilla on sisällämme ne pikku kuppilamme", Lehti sanoo, tapansa mukaan nimeltä puhutellen.  
    "Mä pidän tätä hyvänä paikkana. Syystä tai toisesta. Vasta kun tulin Pitkänsillan tälle puolelle, alkoi tuntua paremmalta kuin keskustan vilinässä ja räiskeessä."  
  Kalliossa ihmiset ovat sen näköisiä kuin olisivat laittaneet aamutohvelit jalkaan ja lähteneet kioskille ostamaan tupakkaa, Lehti siteeraa erästä elokuvaohjaajaa.  
    "Kallio kai ruokkii luovuutta. Onhan täällä roskaa ja paskaa, maailmanlopun meininkiä, paljon jengiä, joilla on langat kateissa. Mutta se kuuluu asiaan. Jonain aamuna herää, ja on helvetin huono olo. Mikään elämässä ei toimi. Täällä on pikku kuppiloita, jossa huomaa, ettei ole ainoa maailmassa.  
  Siunauksia ja kirouksia  
  Puunukke-levyllä on vihainen laulu. Uusi Herra (H.H.) kertoosiitä, kun vanhaa kaveria ei enää kuljeta sen oma juttu, vaan uusi herra, Herra Heroiini, joka panee valehtelemaan kaverille, pöllimään rahat ja viemään kymmenen cd-levyä hyllystä.  
    "Charlie Parkerin perässä tuli monia, jotka luuli, että sitä pitää käydä pohjalla. Siinä ei ole mitään hienoa. Se on vaan helvetin surullista."  
    "Kun otat itsellesi herraksi tollasen myrkyn, sun suusi ei enää puhu sun omaa asiaasi. se herra nuuskii sun taskujas, olisko täällä rahaa? Se panee sut tekemään vaan omia asioitaan."  
  Lehden mukaan osa nykyrokkareista luulee vähän samoin, että pitää vetää itsensä vessanpöntöstä alas. Sillä tiellä on yksi suunta.  
    "Okei, rock'n rollissa jalat saa vispata, mutta pitää myös istua alas ja hoitaa tonttinsa. Kaikki me ollaan peliveikkoja, mutta silloin kun mä kirjoitan tossa noita lauluja, olen helvetin tosissani."  
  Laulunteko on nuori taidemuoto, jonka kautta Lehtikin yrittää dokumentoida elämänsä ikuiseksi.  
    "Ne ovat kuin valokuvia. Laulunkirjoittajat dokumentoivat elämää ja maailmaa, joka ympärillä näkyy."  
  Lehti kirjoittaa tunnelmia lapuille, pieniä ajatuksia bussissa, ja sanelee koneeseen. Laulunpalasia on piirongin laatikossa kuulemma liiankin kanssa. Mutta eihän niitä voi olla tekemättäkään.  
    "Se on mun siunaus ja kirous, se joka mua tanssittaa. Jotkut tekee rahaa, jotkut valtaa, jotkut lapsia, jotkut ihan mitä vaan. Jollekin sitten sattuu, että se kirjoittaa lauluja."  
  Pienenä Lehdellä oli hokema: Juha Pekka Lehti, minne vielä ehti. "Kauhea kiire, mutta minne? Ja joka perkeleen levyn jälkeen tulee tyhjä olo. Mistäs se seuraava? Pelottaa, että vieläkö näitä tulee."  
       
    Helsingin Sanomat 20.04.1997  
    teksti: Kimmo Oksanen  
       
   
<< takaisin leikekirjaan