Sir Elwoodilla on turvallisuusväli rockiin
 
       
  Sir Elwoodin hiljaisten värien laulaja Juha Lehti on väsynyt. Kello ei ole vielä yhdeksää aamulla, ja Lehti on ehtinyt käydä jo pianisti Junnu Saaresahon kanssa radion aamulähetyksen vieraana.  
    "Tää on ihan sama kuin jos tavallinen duunari vedettäisiin sängystä kolmen aikaan yöllä", hän vaikeroi.  
  Juha Lehti ei ole tavallinen duunari, hän laulaa ja tekee lauluja, valvoo aamuyöhön ja herää lähempänä puolta päivää. Sir Elwoodin hiljaisia värejä ei tosin voi sovittaa tavalliseen rockmuottiinkaan. Sen johtotähtenä ei ole Led Zeppelin eikä Ramones; Lehti on nimennyt omiksi idoleikseen enemminkin Tom Waitsin, Jacques Brelin ja jopa Vladimir Vysotskyn. Yhtyeessä on selvä boheemileima, jota soittajat eivät ole erityisen kuumeisesti hankaamassa pois.  
  Kolmannen albuminsa jälkeen Sir Elwoodit ovat saaneet jo kohtalaisen vakaan jalansijan suomalaisessa kevyessä musiikissa. Sen levymyynti on ollut toistaiseksi vaatimatonta, mutta radiossa ja varsinkin keikoilla yhtyeen romanttinen, jazzahtava epärock on kovassa käytössä. Lehden lauluissa on sopiva sekoitus kaukokaipuuta, karua realismia ja yleistä melankoliaa.  
    "Ei meidän melankolisuus ole surumielisyyttä", Lehti väittää.  
    "Uusi levy on mun mielestä loogista jatkoa edelliselle. Muutokset eivät tule välähdyksenomaisesti, mutta on totta, että meidän musiikissa pateettisuuden raja ei ole enää niin häilyvä."  
  Lehti ja Saaresaho uskovat yhtyeensä parantuneeseen soittotaitoon. Kömpelömpi ulosanti on saattanut korostaa Sir Elwoodin hiljaisten värien ruusunpunaista puolta varsinkin alkuaikoina, nyt soittajat pitävät itseään taitavampina muussakin mielessä.  
    "Tekemällä oppii paitsi soittamaan, myös suhtautumaan julkisuuteen. Me on tajuttu, että asiat kannattaa ottaa kotiin mukaan kahvikupin ääreen mietittäviksi. Silloin voi arvioida; mitä kannatta tehdä ja mitä ei. Aina kun joku tulee taputtamaan selkään ja ehdottelemaan jotakin , niin eihän siinä osaa kuin joojotella."  
  Käytännössä harkitsevampi asenne tarkoittaa sitä, että Sir Elwoodin hiljaiset värit eivät mene esiintymään jokaiseen television viihdeohjelmaan eivätkä he halua soittaa tavaratalojen tarjouspäivillä, sukkahousujen ja einespizzojen hintoja kappaleiden välillä kuuluttaen. Kysyntää toki olisi, sillä yhtyeen kuulijakunta ei suinkaan koostu pelkistä boheemikuppiloiden ???.  
  Toistaiseksi Sir Elwoodin hiljaiset värit eivät ole lähestyneet valtavirran yleisöä juorupalstojen ja kissanristiäisten kautta.  
    "Mä luulen että meidän asenne tässä suhteessa johtaa siihen, että ihmiset tosiaankin keskittyy meidän musiikkiin."  
  Sir Elwoodit ovat siviilihenkilöinä opiskelijoita ja työssäkäyviä. Tähän asti yhtye on tehnyt keikkoja vapaapäivinään, mutta loppusyksystä soittajat keskittyvät puolentoista kuukauden ajan pelkkiin esiintymisiin. Kotona Helsingissä yhtye nähdään vasta marraskuun alussa.  
    "Tietysti kaikilla, jotka haluaa lähteä esiintymään julkisesti, on jonkinlaisia rock and roll -unelmia ja mielikuvia kulkuriromantiikasta. Ne vain ilmenevät eri tyypeillä eri lailla", sanoo Saaresaho.  
    "Vaikeuksia tulee meillekin, kun ollaan liian kauan poikaporukassa. Huumorin taso laskee jyrkästi, ja suusta alkaa tulla kaikenlaisia älyttömyyksiä."  
       
    Helsingin Sanomat 12.10.1993  
    teksti: o. bekant  
       
   
<< takaisin leikekirjaan