Sir Elwoodin hiljaiset värit etenee hitaasti ja harkiten
 
       
  Sir Elwoodin hiljaiset värit nousi kansalliseen tietoisuuteen syksyllä 1993 pitkäsoitollaan Kymmenen tikkua laudalla. Siltä poimitusta singlestä Viimeisellä rannalla tuli hetkessä radiosuosikki.  
  Sir Elwood on yltänyt menestykseen sittemminkin: yhtyeen edellistä, kolmatta albumia on myyty yli 15 000 kappaletta.  
  Sir Elwoodin hiljaisten värien laulusolisti, valtaosan yhtyeen kappalemateriaalista kirjoittanut Juha Lehti ei ole pelkästään tyytyväinen menestyksestä.  
    - Edellisen levyn menestys toi mukanaan paljon hyvää, mutta aiheutti myös lieveilmiöitä. Välillä tuntui, että keikoillamme on enemmän katselijoita kuin kuuntelijoita, Lehti muistelee.  
  Myös kosketinsoittaja Junnu Saaresaho on sitä mieltä, ettei kaupallinen menestys ole yhtyeelle pelkästään hyväksi: kun huomio keskittyy vain tiettyyn asiaan, kokonaisuus jää helposti hahmottamatta.  
  Sir Elwoodin hiljaiset värit on alusta lähtien pitänyt tiukasti oman päänsä ja suunnitellut siirtonsa harvinaisen tarkasti jäsenten ehdoilla. Yhtye haluaa pitää langat käsissään ja kaikki tekemiset suunnitellaan tarkasti.  
    - Meillä oli tarkoitus lähteä viime syksyn kiertueelle, mutta pohdittuamme asiaa yhdessä tulimme siihen tulokseen, että meillä ei ole mitään uutta annettavaa. Päätimme mieluummin keskittyä uuden albumin kappaleisiin, Lehti kertoo.  
  Sir Elwoodin musiikki on yleisilmeeltään rauhallista ja kaunista. Mediassa yhtye on usein leimattu "tyttöjen bändiksi".  
    - Ei tuollaisesta luokittelusta meille ole haittaa ollut ja mediahan tuollaista lokeroa bändille tarjoaa, emme me itse. Nämä laulut käsittelevät ilmeisesti sellaisia tunteita, jotka ovat suomalaisille miehille vaikeita. Poikia näkyy kuitenkin keikoilla koko ajan entistä enemmän, kosketinsoittaja Saaresaho toteaa.  
  "Lauluilla on merkitystä"  
  Lehti suhtautuu Elwoodin laulujen kirjoittamiseen varsin vakavissaan; kappaleilla on syvempikin tarkoitus kuin vain täyttää radioaikaa.  
  Luomisprosessi ei aina ole helppo. Lehti käsittelee aihetta albumin avauskappaleessa Hämärän taa.  
    - Tietysti on kliseemäistä puhua kirjoittamisesta terapiana, mutta minun kohdallani asia on juuri noin. Pitää jaksaa tapella, että saa sanottua sanottavana vaikka samalla iskisikin päänsä seinään. Jos antaa periksi, saattaa elää helpompaa elämää, mutta se ei ole välttämättä yhtään parempi vaihtoehto.  
    - Uskon ihan vakavissani, että näillä lauluilla on merkitystä. Kirjoittajan näkökulmasta kyse on pitkälle siitä, että jättää jonkinlaisen jalanjäljen omasta olemassa olostaan. Jokainen haluaa ikuistaa itsensä jollain tavoin; huijaahan luontokin meidät tekemään lapsia, biisinikkari vertaa.  
       
    Riihimäen sanomat 30.4.1995  
    teksti: o. bekant  
     
       
   
<< takaisin leikekirjaan