Vanhan ajan stadilaispoppari

 
  Sir Elwoodin hiljaisten värien laulaja Juha Lehti elää laulujensa maisemissa eikä haluakaan muuttua moderniksi.  
  Kun tekee niin helsinkiläistä musiikkia kuin Sir Elwoodin hiljaiset värit, täytyy myös pitää tukikohtaa Helsingin sydämessä.  
  Elwoodien treenikämppä on Kurvissa, Sörnäisten metroaseman kohdalla. Etelä-Helsingin uusiin ravintoloihin ja muodikkaisiin baareihin tuntuu olevan paljon pitempi matka kuin kartalta katsoen näyttää. Kulmilla liikkuvassa väkijoukossa on paljon enemmän sameasilmäisiä ja arvaamattomasti käyttäytyviä narkomaaneja ja juoppoja kuin kahta kilometriä etelämpänä.  
  Täällä ihmiset käyttävät vielä yleisöpuhelimia.un tekee niin helsinkiläistä musiikkia kuin Sir Elwoodin hiljaiset värit, täytyy myös pitää tukikohtaa Helsingin sydämessä.  
  Sir Elwoodin hiljaisten värien laulaja Juha Lehti asuu samoilla nurkilla. Lehti on sopivasti boheemi; hän on herännyt puolen päivän jälkeen ja vääntäytynyt viimetipassa treenikämpän talossa sijaitsevaan ravintolaan haastateltavaksi. Hän tilaa kahvia ja keskustelee tarjoilijan kanssa alakerran vesivahingosta. Ravintola on melkein täynnä, ja kaikki muut juovat ahkerasti olutta ja lonkeroa.  
  Vähän vaille nelikymppinen Lehti on katsellut seutua jo lapsuusaikanaan, sillä hänen isoisänsä asui Helsinginkadulla. Lehti on tehnyt monta laulua Kalliosta ja Kanta-Helsingistä ja yhden Kannelmäestäkin, mutta murrosikänsä hän vietti Vantaan Martinlaaksossa. Hän muistaa olleensa yleiseen tasoon verrattuna kiltti poika, joka saattoi juoda kaljaa, mutta ei murtautunut kauppaan sitä hankkiakseen.  
  "Siihen aikaan tollaisessa lähiössä oli aika ankeaa. Pahimmat tappelijat oli idoleita, ja moni niistä on nyt linnassa tai kuollut. Mun vanhemmat asuu siellä edelleen, ja visuaalisestihan se on muuttunut, sehän on nykyään Mika Häkkisen kaupunginosa. Levotonta siellä on vieläkin, mutta ei enää samalla tavalla kuin ennen."  
  Lehden lauluissa eletään usein puutteessa. Ympärillä on nuhruinen Helsinki ja sen syrjäytyneet asukkaat.  
  Monet muut artistit saavat aiheesta aikaiseksi joko rautalangalla sidottua mollipoppia, tai sitten syntyy kirskuva ja umpimielinen rockbiisi, jonka sekavat sanat syljetään suusta itäsuomalaisen koulukunnan oppien mukaisesti. Sir Elwoodin hiljaiset värit tekee pehmeää ja pienieleistä, jazzille ja bluesille maistuvaa musiikkia, ja sen teksteissä on suuria tunteita enemmän kuin MTV3:n mainoslauseissa.  
  Linja on pysynyt samana koko 90-luvun, ja yleisö on hyväksynyt sen ostamalla yhtyeen levyjä uskollisesti, parhaimmillaan yli kultalevyrajan. Vakaa menestys tuo popmuusikoillekin mukanaan rauhallisempaa elämää ja perusturvaa.  
  Juha Lehden ei tarvitse pummata rahaa Kurvissa, mutta tavallisen ihmisen elämästä hän uskoo yhä tietävänsä tarpeeksi.  
  "Meidän orkesterin sisälläkin törmätään tavallisiin ongelmiin. Minä olen miestä ainoa, joka pystyy elämään musiikilla, koska mä kirjoitan eniten biisejä. Muut ovat päivätöissä, ja vaikka kaikilla on elämä aika vakaata, niin näkeehän sen, jos tulee iso lasku. Silloin pitää ruvet miinustamaan tulevaisuuden suunnitelmia."  
  "Eikä tällä seudulla asuessa voi välttyä törmäämästä kaikenlaisiin ihmisiin. Se on rikkaus ja kirous."  
  Uudella Pyhää kamaa -albumilla on kappale Kotikaupunki, jossa kertojahahmo ihmettelee nopeaa elämää keskikaupungilla, lähtee Kruunuhaan läpi pohjoiseen ja tuntee kotinsa vasta Pitkänsillan toisella puolella nähdessään "talon ruman ympyrän muotoisen".  
  "Siinä kappaleessa on se ajatus, että 'kyllä kärsimys aina miestä rumentaa'. Täältäkin löytyy ryhmää, joka uhoaa ja on maailman kovinta, varsinkin naisille puhuessaan, mutta kyllä se näkyy naamasta, jos rahat on olleet pitkän aikaa loppu ja paska valuu suupielistä. Tossa Hesarilla on muutama paikka, jonne kannattaa poiketa juomaan se ensimmäinen olut, jos on hirveä krapula ja sellainen masennus, että lapsuuden valheetkin itkettää. Kun katselee ympärilleen ja kuuntelee, niin huomaa, ettei mulla ehkä niin helvetin huonosti menekään."  
  Vaikka Sir Elwoodin musiikki kuulostaa amerikkalaisesta rhythm & bluesista suoristetulta junttijatsilta, niin Juha Lehden lauluilla on myös tukevat suomalaiset juuret.  
  Uudella levyllä tämän kuulee selvimmin avausraidalla Luo kulkurin iltatähden. Nimi ei ole ainoa Reino Helismaalta ja Tapio Rautavaaralta lainattu elementti; kappale on melodiakulkujaan ja riimirakennettaan myöten kunnianosoitus Kulkurin iltatähti -kappaleelle.  
  "Mä olen hehkuttanut rautavaarasta, Helismaasta ja Toivo Kärjestä aiemminkin, mutta erityisesti Kulkurin iltatähti on ollut mulle aina kova juttu. Mä tutkin biisin läpi ja huomasin, miten Helismaa on sen riimittänyt, ja mä rakensin sen samalla tavalla. Meidän kappale menee duurissa, mutta muuten sointukulultaan aika samalla tavalla. Siinä meni kauan. Mä pelkäsin, että siitä tulee korni."  
  Samalla raidalla sykkivät lyömäsoitinluupit ovat Sir Elwoodin hiljaisten värien ainoa myönnytys tietokoneavusteiselle musiikille. Lehti oudoksuu modernia popmusiikin tekemistä, jossa kappaleet - tyylilajista riippumatta - kuristaan kokoon studion tietokoneella. "Monet bändit kertovat, että biisejä tehdään ihan palikoista. Tarinakin saa taipua palikoiden mukaan."  
  Sir Elwoodin hiljaisten värien Pyhää kamaa -albumi julkaistaan maanantaina 11.10.  
  Vaikka Sir Elwoodin musiikki kuulostaa amerikkalaisesta rhythm & bluesista suoristetulta junttijatsilta, niin Juha Lehden lauluilla on myös tukevat suomalaiset juuret.  
       
    Helsingin Sanomien viikkoliite Nyt 08.10.1999  
    teksti: Ilkka Mattila  
       
  kuvateksti: Popmuusikko Juha Lehden ei tarvitse enää pummata rahaa Kurvissa.  
   
<< takaisin leikekirjaan