Tuokiokuvia Sir Elwoodin
Hiljaisten Värien maailmasta
 
    "Hyvää iltaa, Sir Elwoodin Hiljaiset Värit tarjoilee teille keskiolutjatsia, olkaa hyvä."

Tuota lausetta on kuultu keikoilla jo yli kymmenen vuoden ajan. Samalla yhtyeen biisit ovat alkaneet elää omaa elämäänsä, joten nyt Hiljaisten Värien mielestä on hyvä aika tarjota ystävilleen tuokiokuvia noista illoista.
 
  Sir Elwoodin Hiljaiset Värit alkoi äänittää konserttejaan ja keikkojaan vuonna -97. Sinänsä bändillä ei ollut päämäärää tai aikataulua, mutta ehkä nauhoille löytyisi joskus käyttöä. Joka klubirundilta taltioitiin kolme tai neljä viimeistä keikkaa, sillä silloin bändi on parhaassa vireessä. Samaten nauhalle pistettiin Helsingin Savoyn ja Kansallisteatterin sekä Tampereen ja Turun konsertit.  
  Viime keväänä orkesterin rumpali ja kitaristi menivät lisääntymään, jolloin bändi lyötiin jäihin. Kaverit saivat rauhassa treenata isänä olemista, ja Hiljaisten Värien Juha Lehti ja Hansu Saarinen lähtivät duokeikoille. Keikkareissuilla kuunneltiin livenauhoja ja huomattiin, että materiaalia oli niin paljon että siitä pystyisi kasaamaan kahden cd:n paketin. Varsinaisen keikkasetin lisäksi mukaan saisi kaikkea spesiaalia ja mielenkiintoista, joka olisi bändin faneille sitä varsinaista herkkua.  
  Nyt kauppoihin ilmestynyt Ilta illan jälkeen onkin jaettu kahteen eri osaan. Ykköslevy on nimetty simppelisti Keikkasetiksi, kakkoslevyn nimi on taas Kaikkea mahdollista ja osittain myös mahdotonta.  
    - Kyllä tuon levyn kasaaminen kävi työstä, Juha Lehti myöntää.
- Oli aika hirveää kuunnella omaa soittoa ja laulua viidentoista keikan edestä. Äänitykset oli hyvin erilaisia, ja hieman epäilinkin, kuinka niistä saadaan toimiva kokonaisuus. Sitten me pyydettiin meidän livemiksaaja Mikko Joenpolvi miksaamaan koko levy, jotta me sille saadaan oikea livesoundi. Mitään kompurasysteemejä ei käytetty eikä biisejä paketoitu, vaan niissä on tallella nyanssit ja tasoerot. Me sovittiin etukäteen, että tämä on perinteinen livelevy, jolla mitään ei korjata.
 
  Juha Lehti huomauttaa, että kun bändi veivaa yli kymmenenkin vuotta jotain biisiä, siitä rupeaa löytymään uutta puolta. Niinpä livelevyn versiot poikkeavat aika tavallakin alkuperäisistä studio-otoista. Ilta illan jälkeen -albumilla on Jumala rankaisee -biisikin kaksi kertaa juuri siksi, että kappaleen konsertti- ja klubiversioissa on niin eri tunnelma.  
    - Suurin ero klubi- ja konserttikeikkojen välillä löytyy dramaturgiasta, Juha sanoo. - Setit rakennetaan aivan eri tavalla. Konserteissa on esimerkiksi väliaika, joka tuo uusia mahdollisuuksia. Se päättää yhden jakson, ihmiset käy vilvoittelemassa, tupakalla, kaljalla ja vessassa, ja sitten bändi voi aloittaa uuden kuin alusta ja luoda uuden kaaren.
- Kemiakin on erilaista yleisön ja bändin välillä. Luulen, että jostain syystä me jopa sovitaan konserttilauteille. Ja koska konserteissa on tilaa, sinne voi visuaalisestikin rakentaa nähtävää. Meillä on paljon valoja ja taustakangasta. Se ei ole vain sitä, että tässä biisissä on punaista ja tässä sinistä, vaan myös visuaalisuuteen yritetään saada kaarta. Se on mukavaa ja haastavaa, mutta myös helvetin kallista.
 
  Sir Elwoodin Hiljaiset Värit lähtee uudelle konserttikiertueelle lokakuun alussa. Nyt soitetaan seitsemän konserttia suurimmissa kaupungeissa. Kuukauden tauon jälkeen starttaa varsinainen klubirundi, joka jatkuu aina vuoden loppuun saakka.  
    - Vuodenvaihteen jälkeen alkaa uusien asioiden purkittaminen ja aikataulujen miettiminen. Minulla on jo nyt uusia biisejä, mutta ne odottaa bändin käsittelyä. Olen ennenkin sanonut, että ilman tätä bändiä näitä biisejä ei olisi.
- Levy-yhtiö haluaisi varmaan uuden levyn jo kesän alkuun, mutta silloin pitää vain sanoa että joo joo, ja vihjaista että tässä menee vielä muutama kuukausi. Levy on valmis kun me ollaan itse tyytyväisiä. Onneksi me ei leikitä studiossa, sellainen ei sovi meille. Me tehdään kaikki valmiiksi jo treenikämpällä ja äänitellään siellä biisejä. Studioon mennessä on selkeä kuva koko jutusta.
 
  EN ETSI VALTAA LOISTOA  
  Kun Juha Lehti kääntelee käsissään Ilta illan jälkeen -levyä, hän huomaa yhtäkkiä että mukana on yllättävänkin paljon biisejä bändin alkutaipaleelta, kolmen neljän ensimmäisen vuoden ajalta. Se johtuu siitä, että niitä lauluja on soitettu no niin pitkään, että sovituksetkin ovat ehtineet muuttua. Uudet biisit eivät ole ehtineet lähteä elämään omaa elämäänsä. Levy-yhtiö olisi halunnut mukaan edelliseltä levyltä Lasinen vuori -biisin, mutta keikkaversio oli niin lähellä studio-ottoa, että sen julkaisemisessa ei ollut järkeä. Tämä on livelevy eikä Greatest Hits.  
    - Yksi livelevysuosikkini on Lynyrd Skynyrdin One From The Road, Juha sanoo
- Se on helvetin hienosti soitettu, mutta välillä siinä mennään miten sattuu. Se oli minulle nuorena poikana ja on edelleen kova juttu. Siinä on elävänä soittamisen maku.
 
  Yksi Ilta illan jälkeen -levyn oudoimpia raitoja on Hummani hey - biisi, jonka Waltarin Kärtsy laulaa.  
    - Pitihän meidän saada yksi kunnon rockjätkäkin levylle, Juha hymähtää. - Se raita äänitettiin Tavastialla. Me oltiin aiemmin esitetty tuo kappale kimpassa Tampereen Tullikamarilla, missä Waltari soitti ensin isolla puolella ja sitten me mentiin piipittämään hiljaa pikkulavalle. Sanoin Kärtsylle, että sinä osaat tuon biisin , tule veivaamaan se meidän kanssa. Kärtsy on hyvällä tavalla hullu jätkä ja se oli heti valmiina. Tämä Tavastian esitys oli ihan samanlainen. Se on aika kaoottinen versio, mutta tuntui hyvältä tallentaa tuokin hetki bändin historiaa.
- Kyllä keikoille haluaa aina jotain spesiaalia. Pikku Minna -biisistä tehtiin aikoinaan acapella-versio meidän ensimmäistä konserttirundia varten. Sain ängettyä jätkille idean, että tämän ei tarvitse kuulostaa Four Catsilta, mutta me pystytään tekemään se. Se herätti kuulijoissa hirvittävää hilpeyttä ja toiset jopa tykkäsivät siitä, ja nyt sitä on esitetty kuorolauluna ihan klubikeikoillakin.
 
  Sir Elwoodin Hiljaiset Värit on pohtinut jousikvartetinkin ottamista konserttikeikoille, mutta se vaatii niin paljon duunia, harjoitusta ja aikaa, että kädet ovat toistaiseksi nousseet pystyyn. Onneksi bändin jäsenetkin hallitsevat siksi paljon erilaisia instrumentteja, että soittoon saadaan lisäväriä.  
  Taloudellisesti konsertit ovat plus miinus nolla. Juha sanoo, että kunnianhimon ja haasteiden kannalta ne ovat kuitenkin niin palkitsevia tapahtumia, että niitä kannattaa tehdä. Jos koko paketin saa toimimaan, tietää tehneensä ainutkertaisen jutun. On valtava kokemus, jos saa ihmiset istumaan kaksi tuntia ja kuuntelemaan omaa musiikkia.  
    - Bändin historian ihmeellisimpiä keikkoja ovat konsertit Turun tuomiokirkossa ja Kansallisteatterissa. Niissä tunsi itsensä aika pikkupojaksi ja hiljaiseksi mieheksi. Tuollaisia ei voi tehdä joka viikko eikä edes joka vuosi, mutta kun se mahdollisuus tulee, se tehdään hyvin. Tietenkin meillä on ollut myös aivan hirveitä keikkoja. Joskus bändi, paikka ja yleisö eivät sovi yhteen. Ja on niitä keikkoja, jolloin kaikki menee pieleen. Mutta noissakin on se opetus, että mitäs poika läksit. Paikalla on pääsylipun ostaneita ihmisiä, eikä siinä soittajan auta kiukutella.  
  Yhtäkkiä Juha Lehti hymähtää, että on kuitenkin perseestä että Ilta illan jälkeen - levyltä ei julkaistu singleä. Hän lähti yli kuukauden reissulle kaukoitään elokuun alussa, ja oli sovittu että että Jumala rankaisee Helsinkiä ja Pikku Minna ilmestyvät singlenä. Kannetkin oli tehty. Matkan aikana levy-yhtiö kuitenkin päätti, että viidenminuutin singlebiisejä ei kannata julkaista, kun niitä ei kuitenkaan soiteta radiossa.  
    - Vittu kun olisin ollut kotona, Juha manaa. - Noissa asioissa täytyy pitää puolensa. Jumala rankaisee Helsinkiä -biisi olisi sopinut hienosti niihin öihin kun syysmyrsky pieksee kaupunkia.
- Mutta yleisesti ottaen välit levy-yhtiöön on hyvät. Sieltä soitettiin minulle, että ne suunnittelee joululevyä jossa sellaiset artistit kuin Veeti, Sami Saari, Vuokko Hovatta, Jore Marjaranta ja ties ketkä esittää joululauluja. Niinpä minuakin haluttiin mukaan. Vastasin, että en kyllä lämpene ajatukselle. Lähes kaikki joulukokoelmat kuulostaa samalta. Kun puhelu oli päättynyt, tajusin että yksi joululaulu on minulle ylitse kaiken. En etsi valtaa loistoa on hieno, etenkin Dave Lindholmin versiona.
- Niinpä lupasin kokeilla sen tekemistä. Markku Johansson teki siihen ison jousiorkesterisovituksen. Valitsin kappaleeseen sellaisen sävellajin, että sen pääsee kertomaan, ei laulamaan. Nyt uskallan puhuakin siitä, koska olen helvetin ylpeä lopputuloksesta. Tosin kyllähän se jännitti kun oli Topeliuksen teksti ja Sibeliuksen sävel. Tuntui että onpa aikamoiset saappaat, mihin poika meinaa astua. Kerron tämän siksi, että on olemassa suomalaisia biisejä, joita haluaisi laulaa mutta joihin koskeminen on äärimmäisen vaikeaa. Tuollaisiin biiseihin koskemiseen täytyy olla hyvä syy, ja niihin pitää sisäistyä. Laulussa pitää olla henkilökohtainen taso.
 
  MEIDÄN JUHA ON SKITSO  
  Juha Lehti ei kadu vanhoja levytyksiään - pikemminkin on niistä helvetin ylpeä. Tosin oman musan kuunteleminen on välillä aika raskasta. Ei siksi, että se hävettäisi vaan se tuo niin elävästi mieleen levyttämisprosessin ja kaikenlaisia muitakin asioita.  
    - Levyn dramaturgia ja kokonaisuuden saavuttaminen on äärimmäisen tärkeä juttu, Juha sanoo.
- Vihaan sitä, että tehdään yksi hyvä biisi ja sen ympärille rakennetaan kymmenen muuta. Se yksi biisi paukutetaan radiossa läpi niin että jengi ostaa levyn, eikä muista biiseistä löydykään sen hitin tunnelmaa. Me ollaan lähdetty siitä, että koko levystä täytyy kuulua oman aikansa henki. Meillä on seitsemän levyä ja jokaisen levyn allekirjoitan täysin.
 
  Sir Elwoodin Hiljaiset Värit on kehittänyt vuosien varrella aivan oman soundinsa ja ilmeensä. Juha Lehti sanoo, että se on syntynyt tiedostamatta ja hyvä niin, muta kyllä bändin täytyy myös uskaltaa yrittää uusia asioita. Toisaalta on ollut myös helppoa, sillä kritiikki on suhtautunut siihen aina myönteisesti.  
    - Se johtuu siitä, että liigabändit on erikseen, me ollaan niitä divariorkestereita. Siksi emme ärsytäkään ihmisiä. Meissä ei ole mediaseksikkyyttä. Jos siihen leikkiin lähtee ja epäonnistuu, voi olla aika tiukoilla.
- Eihän minua pahemmin edes tunnisteta kadulla. Keikkojen yhteydessä ihmiset voivat tulla höpöttämään ja se onkin aika hirveää. Olen esiintymisen jälkeen usein niin puhki, että on vaikea lähteä jakamaan nimmareita. Tuosta saa kuulla välillä hauskoja kommentteja tyyliin vittu sä oot ylpee ja kusi on noussut hattuun. Mutta oikeesti minulla menee keikan jälkeen tunti tai kaksi ennenkuin palaudun normaaliin tilaan.
- Meidän takahuonepolitiikka on, että ketään ulkopuolisia ei oteta sinne. Kun me oltiin Kansallisteatterissa keikalla, siellä oli tietenkin meidän kaikki sukulaiset. Olin sanonut äidilleni ennen konserttia, että en sitten tule keikan jälkeen ulos pukuhuoneesta, että nähdään kaikki kuppilassa Kalliossa ja syödään ja jutellaan yhdessä. Sanoin, että en oikeasti pysty näkemään ketään kun skitsoilen keikanjälkeistä tilannetta ja olen ihan puhki. No, keikan loputtua paikalle jäi kuitenkin joitain sukulaisia odottelemaan meitä. Basistimme Riku kertoi, että minun äitini ja hänen äitinsä keskusteli jotain. Mutta oli sitten vain selittänyt Rikun mutsille, että "ei se Juha tänne tule, se on niin skitso".
 
  Juha Lehti tunnetaan nimenomaan Kallion omana poikana, joka laulaa usein kotikulmistaan. Hän sanoo, että Kallio on vieläkin tärkeää aluetta, ja koti on aina koti. Toisaalta joka paikasta tarvitsee välillä lomaa, on pakko tuulettua. Kallion kulmillakin iskee välillä arkinen väsymys. Jos haluaa keskittyä vain duunin tekemiseen, ei paikalliset kuviot tunnu enää niin romanttisilta. Mutta jos piru iskee päälle, on Kallio mitä hienoin osa Helsinkiä.  
    - Nythän Kalliotakin on alettu siistiä. Mummot on siivonnu Karhupuiston ja istuttaneet se täyteen kukkia. Vittu kun niillä on Puistovahti-lippalakit ja kaikki! Se on ihan felliniä. Isoisä ei varmaan tunnistaisi enää Karhupuistoa. Siellä oli kymmenen vuotta sitten rymymeininki, ja nyt poliisien torvisoittokunta käy veivaamassa puistossa sunnuntai-iltapäivisin ja mummot vahtii tiukkana, kuka saa istua penkeillä. Ne on niin perkeleen tosissaan. Jos menet istumaan penkille ja sinulla sattuu olemaan kaljapullo mukana, mummo tulee äkkiä selittämään että tässä ei juopotella.  
       
    Soundi 10/02  
    teksti: Juho Juntunen  
       
   
<< takaisin leikekirjaan