Sekalaisen keikkailun mestarit
 
  Sir Elwoodin hiljaiset värit koosti keikkanauhoistaan tuplalevyn. Laulaja Juha Lehti pitää musiikin tekemistä ja Suomen kiertämistä jatkona lapsuuden seikkailuille.  
     
  HELSINKILÄINEN Sir Elwoodin hiljaiset värit on kolunnut estradeja pian viisitoista vuotta. Hankalasti määriteltävää linjaa pitävä yhtye ilmoittaa keikoilla tarjoilevansa yleisölle keskiolutjazzia.  
    "Se on itse keksitty käsite, johon olemme mieltyneet. Se on niin epätäsmällinen, että siihen voi sisällyttää vaikka mitä. Me voimme vetää tangoa tai valssia ja toisaalta niin kovaa rokkia kuin osataan", selittää laulaja - lauluntekijä Juha Lehti.  
  Lehti jää pohtimaan, että mieltymys tyylilajivaihteluihin juontaa lapsuuden musiikkikokemuksiin, aikaan ennen kohderyhmäajattelua.  
    "Olen elänyt sitä aikaa, jolloin radiosta saattoi tulla ensin Rautavaaraa, sitten Uriah Heepiä ja sitten Georg Otsia tai Hurriganesia. Yhtäkkiä sai huomata pitävänsä jostain, jonka olemassaolosta ei hetkeä aiemmin edes tiennyt."  
  Yhtyeen uusi livetupla Ilta illan jälkeen sisältää materiaalia virsistä rokkirevityksiin. Muutama vanha biisi kuullaan reippaasti muunneltuna versiona.  
  Lehden mukaan sovitukset kehittyvät pikkuhiljaa vuosien saatossa. Kyse on osittain luonnollisesta muutoksesta, osittain halusta löytää uusi näkökulma tuttuun materiaaliin.  
    "Yleisö on joskus aika kiintynyt johonkin versioon. Esimerkiksi Jumala rankaisee Helsinkiä tänä yönä -biisistä on tultu kokeilujen myötä sanomaan, ettei sitä niin saa esittää", Lehti toteaa.  
  Sir Elwoodin hiljaiset värit on päässyt esiintymään harvinaisen monenlaisissa paikoissa, osin juuri kategorioita kaihtavan ohjelmistonsa ansiosta. Mukana on toki rokkiklubeja ja -festivaaleja, mutta myös pikkukuppiloita, teattereita ja jopa kirkkoja.  
  Lehti kertoo bändin soittaneen uran alussa kaikkialla, minne se vain otettiin. Mutta voiko se nykyään esiintyä missä haluaa?  
    "Kyllä tämä menee yhä kysynnän ja tarjonnan lakien mukaan, eli me soitamme siellä, minne meidät halutaan. Mutta toki on niin, että nykymahdollisuudet eivät olisi auenneet ilman alkuaikojen sekalaista keikkailua."  
  Yksi bändin historian kohokohdista oli konsertti Kansallisteatterissa - paikassa, jossa kovin harva yhtye voi kehua soittaneensa. Lehdellä tapahtumaan liittyy myös sukuhistoriallista kutinaa, sillä hänen tätinsä on näytellyt samalla lavalla.  
    "Jos rehellisiä ollaan, niin ilta jännitti mielettömästi. Keikan jälkeen oli utuinen olo, ainoa minkä tajusin oli hyvä mieli."  
  Kuusihenkinen Sir Elwoodin hiljaiset värit suunnittelisi esityksensä mielellään perusteellisesti. Bändi on kuitenkin sen verran suuri, että raha- tai tilarajoitukset estävät usein täysimittaisen show´n vetämisen.  
  Muusikon kannalta parhaiksi keikkapaikoiksi Lehti mainitsee yksiselitteisesti rokkiklubit. Niissä keskitytään itse asiaan, ja jos klubin omistajalla on omaa soittokokemusta, hän osaa hoitavaa käytännön asiat kuntoon.  
    "Tällaisia klubeja on Suomessa valitettavan vähän. Ikävän paljon löytyy ravintoloita, jotka haluavat bändin mutta ihmettelevät sitten, kun rokkarit tulevat häiritsemään toisten lauantai-iltaa. Se kiristää helposti tunteita", Lehti kertoo.  
  Kaikkein massiivisimmat keikat Lehti kokee lähinnä epätodellisiksi. Ja kuten yleisökin hyvin tietää, festivaaleilla musiikki on vai osa elämystä.  
    "Sen sijaan yleisö ei ehkä tiedä, että lavan tietämissä pyörii hirveästi vieraita ihmisiä, aikataulu on pirullisen tiukka ja niin edelleen. Korkealla yleisön yllä laulaminen on kyllä hienoa mutta samalla perin outoa."  
  MUUSIKON ARJEN vähemmän tunnetuista tosiasioista Lehti mainitsee lisäksi univelan ja pitkien kiertueiden aiheuttaman horteisen olon. Keikkabussissa pääsee myös toteamaan, että Suomi on pitkien välimatkojen maa.  
    "Hienointa rundaamisessa on ikuinen pikkupoikameininki. Maan kiertäminen kaveriporukalla on kuin aikuinen vastine lapsuuden kalareissuille tai majanrakentamiselle. Se pitää homman kiinnostavana."  
  Yhtye alkaa työstää uutta studioalbumia joskus ensi vuoden puolella. Juha Lehti ei osaa sanoa, mihin hän tahtoisi sen johtavan tai mihin hän haluaisi sen myötä päästä soittamaan.  
    "Luulen että hienoimmat kokemukset tulevat vastaan yhtä odottamatta kuin tähänkin asti. Tietysti sitä voi unelmoida vaikka Wembleystä, mutta tuskinpa meidän musiikkimme edes toimisi siellä", Lehti nauraa  
       
    Sir Elwoodin hiljaiset värit Tampereen Hällä-teatterissa 26. ja 27.10 sekä Helsingin Savoy-teatterissa 30. ja 31.10. Klubikiertue marraskuussa.  
       
    Helsingin Sanomat NYT-liite 25.10.2002  
    teksti: Tero Valkonen  
       
    Sisällysluettelon teksti: "Hankalan niminen Sir Elwoodin hiljaiset värit soittaa hankalasti määriteltävää musiikkia".  
   
<< takaisin leikekirjaan