Sir Elwoodin Omat Sävyt
 
       
 
Vielä muutama vuosi sitten saattoi löytää sellaisiakin suomipopin ystäviä, joilla ammotti sivistyksessään Juha Lehden mentävä aukko. Miehen luotsaaman bändin, Sir Elwoodin hiljaisten värien, kokoelmalevy "Varjoja, varkaita ja vanhoja valokuvia" möi vuoden vaihteessa kultalevyn verran ja palkitsi näin kymmenen vuoden puurtamisen. Tänä päivänä tuskin kukaan enää ihmettelee, mitä ne hiljaiset värit oikein ovat - nehän ovat tietenkin niitä samoja sävyjä, joita jokaisesta kaupunkikämpästä löytyy: kylmän kahvin ruskeaa, viinisuutelon punaista ja yksinäisen illan sinistä. Ja Juha Lehti on mies, joka sinunkin kämppäsi ovea raottaa.
 
 
Kukapa olisi uskonut, että kun Juha Lehti ja Junnu Saaresaho kymmenen vuotta sitten huomasivat nuorisotalolla osittavansa helkutin hyvin yhteen, jammailusta poikisi jonain päivänä yksi maamme mielenkiintoisimmista kokoonpanoista? Melko pian lössiin liittyivät rumpali Arttu Leskinen sekä basisti Riku Järvinen ja hiukan myöhemmin remmiin tarttuivat myös kitaristi Jussi Virtanen ja puhaltimet taitava Hannu Saarinen. Keväällä -91, kaksi vuotta Juhan ja Junnun maagisen kohtaamisen jälkeen, putkahti maailmaan esikoislevy "Varjoissa vapaan maailman", josta voidaan sanoa alkaneen bändin kasvun siihen kulttimaineeseen, jota se näinä päivinä ihailijapiireissään kantaa. Suosio ei ole vieläkään valtaisaa, mutta pojat myhäilevät tyytyväisenä asemastaan, joka antaa heille mahdollisuuden tehdä rauhassa rakastamaansa työtä.
 
   
- Meitä ei ole koskaan kiinnostanut esitellä yksityiselämäämme julkisuudessa, vaikka toki olemme tietoisia sen rahaa ja mainetta tuovista vaikutuksista. Nykyinen tyylimme työskennellä sopii meille hyvin, joten ei kai ole mitään syytä ryhtyä muutamaan sitä kun kaikki toimii loistavasti näinkin. Meillä on helvetin hyvä asema koska meitä tunnetaan vähän, mutta tekemisemme herättävät kuitenkin aina kiinnostusta tietyissä ihmisissä. Olemme aikoinamme taistelleet melko paljon levy-yhtiön kanssa ja saamme vieläkin kuulla miten jutut voitaisiin tehdä paremmin tai kuinka levyjä voitaisiin myydä enemmän, mutta olemme itsepäisesti pitäneet kiinni omasta tavastamme toimia. Melko vapaat kädet me olemmekin nyttemmin saaneet, Juha Lehti kertoo.
 
 
Sir Elwoodien kutkuttavasta asemasta pop-galakseissa kielii myös haastattelupaikallemme eksynyt ohikulkija, joka utelee mistä bändistä mahtanee olla kysymys. Kun Lehti hihkaisee että Popedasta tietty, näyttää kadunmies tyytyväiseltä saamaansa vastaukseen ja mutisee: "Niin mä katoinkin että Patehan se siinä…" Ilmiö on hyvin yleinen - kaikki ovat kyllä kuulleet jonkun biisin, useimmiten melkein hitiksi pongahtaneen "Viimeisellä rannalla", mutta kasvot ovat jääneet hämärän peittoon. Hirmuisiksi hittinikkareiksi ja suurien lavojen staroiksi he eivät kuitenkaan mieli. Itseasiasa moinen ajatus miltei hirvittää.
 
    - Silloin kuin "Viimeisellä rannalla" soi paljon radioissa ja siitä leivottiin hittiä, me vähän säikähdettiin koko ruljanssia. Siitä tuli paljon sellaisia lieveilmiöitä, joista me ei ollenkaan oltu mielissämme. Meitä pyydettiin esimerkiksi esiintymään sellaisiin tilaisuuksiin joiden kanssa meidän bändillä ei ollut mitään tekemistä, pukee asian sanoiksi bändin hurmuri, Junnu Saaresaho. Hän jatkaa ja kertoo olevansa onnellinen siitä, että ympäri Suomea löytyy uskollisia ystäviä jotka ostavat levyjä ja tulevat joka kerta katsomaan keikkaa. Hän muistelee Kuopion olleen aivan alkuajoista saakka Tampereen ja Helsingin ohella sellaisen paikan, jossa keikat on myyty loppuun ja tunnelma ollut aina lämmin. Mikä sitten vetää kerta toisensa jälkeen ihmisiä jammailemaan hämyiseen pubiin, notkumaan niin sanotun keskiolut-jatsin tahdissa? Mitä ovat ne paljon puhutut värit, joita kukaan ei uskalla, eikä oikeastaan osaakan jäljitellä? Juha Lehti toteaa vierastavansa asioiden puhki analysoimista, muta uskoo biisiensä viehättävän juuri niiden arkipäiväisyyden vuoksi. Hän laulaa siitä, mitä ympärillänsä näkee ja sisällänsä tuntee.
 
   
- Kyllä mä olen siihenkin sortunut ja tulen varmasti vielä monta kertaa sortumaan, että biiseihin lipsahtaa jotain turhaa fiilistelyä, mutta kyllä mun pääsääntöisenä pyrkimyksenä on puhua biiseissäni totta ja kertoa asiat juuri niin kuin ne ovat. Sitähän alkaa pienen pojan omatunto kolkuttamaan ja nukkuu yönsä huonosti jos satuilee liikaa, Lehti toteaa.
 
 
Jos ovat biisit varsin henkilökohtaisia palasia Juha Lehdestä, ovat ne myös palasia jokaisen suomalaisen elämästä. Kenellepä ei olisi tuttu tilanne seisoskella pakkasessa rakkaansa parvekkeen alla ja mouruta avaimia, tai räiskyvän riidan päätteeksi pakata kamansa ja lähteä lätkimään. Ne ovat kaikki taltioituina Sir Elwoodin sävyihin: kesäillat, kuutamoyöt, kaikki nuo ihanat asiat, jotka suomalaisen melankolista sielua hivelevät. Vertaillessa esikoislevyä ja kokoelmaa edeltänyttä "Puunukkea", saattaa kymmenvuotisen taipaleen aistia ja sävyerot ovat paikoin suuriakin. Pojat kertovatkin "Puunuken" olleen eräänlainen taitekohta heidän historiassaan. Levystä haluttiin jollakin tapaa rajumpaa ja sen tekemiseen nähtiin muita levyjä enemmän vaivaa. Sama bändille ominainen saundi oli kuitenkin tallella, eivät fanit joutuneet pettymään. He sanovat oppineensa sen, etteivät päästä enää käsistään keskeneräistä tavaraa, vaan hiovat biisejään niin pitkälle kuin mahdollista. Kokoelmalevyn ilmestyminen on antanut heille hyvää aikaa kypsytellä ideoitaan ja keskittyä syyskuussa ilmestyvän levyn tekemiseen. He kertovat tehneensä monesta biisistä useitakin sovituksia ja valinneensa huolella parhailta kuulostavat. Tarkkaa levyn ilmestymisajankohtaa he eivät osaa sanoa, sillä biisejä työstetään vieläkin täyttä häkää.
 
   
- Me olemme todella innoissamme tästä uudesta "lapsesta". Olemme ujuttaneet levylle hyvin monenlaista tavaraa sekä pyrkineet koko ajan menemään fiiliksiemme mukaan ja antaneet levylle mahdollisuuden elää. Siellä on luvassa tangoa, valssia, bossanovaa… Juha Lehti paljastaa. Hän kertoo, että levy josta piti alun perin tulla askeettisuudessaan ekaa albumia muistuttava, onkin lähtenyt kallistumaan "Puunukellakin" tutuksi tulleelle rajummalle linjalle, sekä saanut aivan uutukaisia vaikutuksia. Hän lupailee kuulijoilleen herkullisen hämmentäviäkin fiiliksiä ja kuvailee uuden levyn menevän hassulla tavalla ristiin debyyttialbmumin ja "Puunuken" kanssa. Tuskin maltamme odottaa!
 
 
Tehdessämme haastattelua heinäkuussa, on pojilla luvassa vielä parin viikon verran työskentelyä uuden levyn kimpussa, minkä jälkeen on tarkoituksena heittää rokkarikamat nurkkaan ja pitää vähän ansaittua kesälomaa.
- Syyskuussa kun saadaan levy ulos, me lähdetään taas tien päälle ja kierretään maata ristiin rastiin. Kuopioonkin tullaan! Pojat lupaavat. Jes!
 
 
Historiikki:
Juha Lehti ja Junnu Saaresaho tapaavat Myyrmäen nuorisotalolla -89
Eka keikka Kulttuuritalon kuppilassa tammikuussa -89
Eka single "Tango/Karhubaari" -90
Debyyttialbumi "Varjoissa vapaan maailman" keväällä -91
"Yö tekee meistä varkaat" -albumi syksyllä -92
Kolmas albumi "Kymmenen tikkua laudalla" -93
"Puoli viisi aamulla" keväällä -95
"Puunukke" -97
Kokoelmalevy ja historiikki-nuottikirja "Varjoja, varkaita ja vanhoja valokuvia" syksyllä -98
 
   
 
       
   
Ihme 4/99
 
   
teksti: Virpi Poikolainen
 
     
   
<< takaisin leikekirjaan