SIR ELWOODIN HILJAISET VÄRIT

 
    Kymmenen tikkua laudalla  
  Intiimin kapakkarockin erikoispartiolle on tullut sen verran näytön tarvetta, että Kymmenen tikkua laudalla hivuttautuu keskitien popin suuntaan. Ehkä syynä ovat tanakoituneet soittovalmiudet tai tuotantopuolen soundihoukutukset. Joka tapauksessa Sir Elwoodin värit ovat selkiytyneet ja paremmin valotetut. Asia saattaa palvella radiosoittoa, mutta bändin omin hämyisyys ja arvoituksellisuus haihtuu ja combo kuulostaa uhkaavasti miltä tahansa pop-bändiltä.  
  Onneksi laulujen teossa on edelleen henkevien sävelkulkujen taikaa ja sopivan eteerisiä aiheitakin jaettavaksi kuulijoille. Levyn parhaita paloja ovat edelleen bändin raukeimmat tunnelmaviritykset, kuten alkuvalssi Viimeinkin, hivelevästi syntikoitu Miltä veli tuntuu, öinen Katso tähtiä sekä levollinen lopetus Kun eilistä mä lähdin etsimään. Minä & täysikuu keinahtelee mainion irtonaista bassotahtia.  
  Jonkinlainen muodollinen puleeraus kuitenkin kiusaa levyä kuunnellessa. Tarinoita alleviivataan liiankin voimakkaasti ja Istanbulin hikinen tunnelma lyö jo falskin puolelle. Ehkä laulut löytävät livekohinassa luontevamman muotonsa. Joka tapauksessa levyllä on himputin komea kansi.  
       
    ***  
    Soundi 11/1993  
    Asko Alanen  
     
   
<< takaisin leikekirjaan