SIR ELWOODIN HILJAISET VÄRIT

 
    Pyhää kamaa
Herodes
 
  Viime vuonna ilmestynyt, kultalevyksi saakka myynyt kokoelma Varjoja, varkaita ja vanhoja valokuvia päätti yhden aikakauden Sir Elwoodin hiljaisten värien elämässä. Pyhää kamaa -albumilla pienten ihmisten Helsingistä laulava orkesteri ei enää soita keksimäänsä keskiolutjazzia. Kapellimestari Riku Niemi irrottaa yhtyeestä entistä rikkaamman värien ja sävyjen skaalan saaden Pyhää kamaa -levyn kuulostamaan uudelta alulta.  
  Sovituksellisesti uudelle tasolle nouseva Pyhää kamaa on sisältönsä puolesta yhä lujasti kiinni siinä Suomi-filmien kuvaamassa arjen kauneutta arvostavassa suomalaisuudessa, jonka keskeisimpiä laulullisia vastineita ovat olleet Reino Helismaan, Tapio Rautavaaran ja Toivo Kärjen työt. Kun tähän perinteeseen yhdistetään kansainvälisiä vaikutteita Bertolt Brechtiin ja Tom Waitsiin saakka, niin syntyvä kama on vääjäämättä pyhää.  
  Luo kulkurin iltatähden -biisillä oekesteri jättää kunnioituksensa kohteen yhtä vähän salaisuudeksi kuin Kallio Hornsin voimistama Kotikaupunki. Senna pysäyttää ajan ja Sua seuraan -biisin rockisessa riffailusta on erottavinaan ripaukset Rolling Stonesia ja jopa T.Rexiä. Meidän pikku kuppila (osa 5) sitoo Pyhää kamaa -albumia edeltäjiinsä kuvatessaan jälleen yhden epätodennäköisen henkilögallerian. Maailman kaunein maalaistyttö tanssii bossanovaisesti jazzahtaen ja Kuutamovalssin askeleet ovat lumousta varjelevan kepeät.  
  Juha Lehti on jälleen kerran kirjoittanut ihmisen kokoisia ja näköisiä tarinoita, joille yhtyeen entistä syvempi ja hienostuneempi soundimaailma tekee täyttä oikeutta. Sir Elwoodin hiljaisista väreistä ei ole vieläkään tullut kännykkäkansan soittokuntaa.  
       
    ****  
    Soundi 11/1999  
    Pertti Ojala  
     
   
<< takaisin leikekirjaan