Sir Elwoodin hiljaiset värit
Rubin, Kouvola
 
       
  On hyvä että tällaisia yhtyeitä on yhä. Kaiken teknon ja muun moottorimusan keskellä joku jaksaa tehdä pieniä, suuria lauluja. Elwoodin värit ovat jo muuttuneet harrastelijamuusikoista ammattilaisiksi ja se ei välttämättä ole pelkästään hyvä asia. Kansa odottaa innolla uutta Elwood-levyä (joka, kuten saimme kuulla, on jo valmis) ja paineita olisi. Tuntuisi että herrat Elwoodit tarvitsisivat rauhaa antaa juttujen tulla, eikä lähteä siihen levy per vuosi -shouhun mukaan. Keikalla kuultiin paljon uuden levyn biisejä ja nehän olivat ihan ookoo, mutta…  
  Keikka oli sellainen kuin sen piti ollakin; pienimuotoista, kertovaa, kipeääkin. Kuultiin Neiti Kevät ja muutenkin varmaan suurinpiirtein sitä mitä tultiin hakemaan. Ehkä siinä se vika onkin. Onko Elwoodeilla vaara muuttua jukeboksiksi? Onko varaa?  
  Bändin ehdottomuudesta onneksi kertoo se, että Marssin jälkeen ei soitettu enää mitään. Marssi on ansainnut jo nyt paikkansa ylittämättömänä ihmissuhteen ja eron kipeänä, arkisena kuvauksena. Sir Elwoodin biisit ovat "totta".  
  Elwoodille toivoisin kaiken moottorimusan keskellä pitkää pinnaa, kyllä niitä oikeitakin rumpuja ja kitaroita vielä tarvitaan. Ja lauluja.  
       
   

Rumba 14/93

 
    teksti: Kari Kossila  
       
   
<< takaisin leikekirjaan