Sir Elwoodin keskiolutjatsi on jatkuva ilmiö
 
       
  Sir Elwoodin hiljaiset värit -yhtyeen uudella levyllä on kappale nimeltä Meidän pikku kuppila (osa 1). Ykkösosasta puhuminen on perusteltua.  
    "Mulla on niitä varmaan 15 osaa. Ensimmäisestäkin piti tulla pidempi, mutta tuottaja sanoi, että jätä ne loput säkeistöt seuraaviin osiin", sanoo Juha Lehti, Sir Elwoodin hiljaisten värien laulaja ja ahkerin lauluntekijä.  
  Juha puhuu innoissaan jatkuvuudesta, ja jos Sir Elwoodit etenevät nyt kahdelle albumille dokumentoitua linjaa, on laulajan puheissa vinha perä. Uusien temppujen keksimisen sijasta SEHV näyttää etenevän tarinoiden ja omatekoisen, keskiolutjatsiksi nimittämänsä musiikin parissa enemmän sisältöä kuin muotoa muutellen.  
  SEHV on useamman kuin yhden kommentoijan mielestä Suomen vastine Tom Waitsille; häpeämättömän kaupunkilainen, savuinen ja laitapuolelle laulava yhtye, jolle piano ja saksofoni ovat rupikitaraa tärkeämpiä instrumentteja.  
  Mutta kuppilaromantiikassakin on loukkunsa. Juomisen lisäksi juomisesta laulaminen on Suomessa usein on-off-toimintaa. "En mä ole koskaan hehkuttanut tollaista rappiota. Tääkin kaupunki on täynnä surkeita kohtaloita, josta näkee mitä se juttu on todellisuudessa."  
  Juhalle hilpeämmät baarilaulut ovatkin kolikon toista puolta. Kaupallisesti hauskat kännihitit olisivat varmempia vetoja, mutta myös hillitympi ja miedompi melankolia on uponnut yleisöön. Sir Elwoodin hiljaiset värit on nuoreksi yhtyeeksi hyvin työllistetty.  
    "Ei me osata soitta oikeaa jatsia; siihen pitäis olla vähintään 50-vuotias. Meidän pianisti Junnu ja saksofonisti Hannu on kyllä oikeasti hyviä soittajia, mutta mun kitaransoitto välillä hirveää. Keikalla voi mennä yhtäkkiä pieni pätkä hienosti, ja se tuntuu hyvältä.  
  SEHV tunnetaan myös leimallisesti helsinkiläisenä yhtyeenä, vaikka mukana onkin vain kaksi syntyperäistä stadilaista.  
    "Ollaanhan me ylpeitä helsinkiläisiä, mutta yllättävän vähän siitä on haittaa muualla. Viime keväänä kyllä vähän pelättiin Jyväskylässä keikalla JyP-HIFK -semifinaalimatsin aikaan, että tuleeko turpiin, kun lauletaan että mennään kotiin Helsinkiin. Ei tullut."  
       
    Helsingin Sanomat 7.10.1992  
    teksti: Ilkka Mattila  
     
   
<< takaisin leikekirjaan