Hiljaiset värit kuuluvat syksyyn
 
       
  Haikeilla lauluilla valloittaneen Sir Elwoodin hiljaiset värit -yhtyeen syksy alkaa vauhdikkaasti. Yhtyeen toinen levy julkaistaan syyskuussa ja sitä seuraa pitkä kiertue.  
  Äänitimme levyn keväällä, jolloin olemme energisempiä. Voisi kuvitella, että levyyn on tarttunut jotain sellaista, joka lohduttaa syksyllä, kun pimeys iskee, kosketinsoittaja Juha Saaresaho arvelee.  
  Sir Elwoodin hiljaisten värien viime vuonna julkaistu esikoislevy 'Varjoissa vapaan maailman' oli vaikutta kokoelma valtavirrasta poikkeavia lauluja. Jazz-sävyiset, melodiset tunnelmapalat hätkähdyttivät rockklubien yleisöä. Kun bändi on tullut tunnetummaksi, keikat ovat monesti olleet loppuunmyytyjä.  
    - Tuntuu hyvältä, että sellaisia ihmisiä on, jotka haluavat keskittyä ja kuunnella sävyjä ja värejä. Yleisö tulee katsomaan meitä eri mielellä kuin tavallista rokkibändiä, Juha Saaresaho kertoo.  
  Yleisö on kiittänyt yhtyettä siitä, että bändi soittaa sen verran hiljaa, ettei musiikin valli peitä yksityiskohtia. Hivelevää saksofonia, rauhallisesti komppaavia rumpuja, hämyistä bassoa, hellä pianoa ja laulua kuunnellessa voi uppoutua arjen ulottumattomiin.  
    - Musiikissamme on paino samanlaisilla askeleilla kuin Ari Närhellä tai Yarilla oli 80-luvun alussa. Ihmettelin pitkän aikaa, mihin sellainen musiikki jäi, laulaja Juha Lehti tuumii.  
    - Monta vuotta poljimme omia polkujamme. Välillä väsytti ja mietin olisiko hyväksyttävä, ettei löydä yleisöä. Luoja, miten hyvältä tuntuu kun laulu sitten purkautuu susta ulos oikealla tavalla ja voit tehdä juuri sellaista, jota olet aina kaivannut.  
    - Suosio tuntuu hyvältä, mutta pitää muistaa, että tämä on kaikki yhtä katoavaista kuin saavutettuakin.  
  Aina on ikävöity  
  Juha Lehti kirjoittaa interrail-sukupolven kulkurilauluja. Miljöö ja aika ovat erilaiset kuin esimerkiksi Tapio Rautavaran lauluissa. Esikoislevyn kappale 'Kello kahdeksan aamulla Tukholman aikaa' puhui eroamisen riipivyydestä. Slussenin metroasema sai samoja merkityksiä, kuin entisten kulkurilaulujen maantien risteys, josta kulkuri jatkaa taivaltaan pala kurkussa.  
  Kaikkien Juhan laulujen melankolia ei ehkä avaudu vanhemmalle väelle, joka ei ole kokenut lempeä rinkkaa raahatessaan. Useimmissa Juhan lauluissa on kuitenkin kaihoa, jonka kuka tahansa voi tunnistaa ja aistia.  
    - Ainahan on ikävöity, aina on ollut joku satumaa, sille on vain annettu erilaisia nimiä. Tuntuu, että tässä kansassa ikävä elää hirveän syvällä. Sitä on vaikea tunnustaa. Uuden levyn laulussa 'Kerran elämässä' asia kiteytyy: "Kerran elämässä kuitenkin/ tulee aika aina jolloin sun on/ palattava kotiin takaisin".  
  Niin lyyrisiä kuin Sir Elwoodin hiljaisten värien laulut ja musiikki ovat, Juha Lehti ei pidä itseään runoilijana.  
    - Mä olen suomalainen, jolle on sälyttynyt mahdollisuus tehdä lauluja. Ruhojen ja laulujen kirjoittamisessa on eroa.  
  Sir Elwoodin hiljaiset värit -yhtyeen jäsenet tekevät keikkoja vapaa-aikoinaan, päivä töiden ohessa. Jos musiikista pitäisi saada elanto, voisivat kireät aikataulut ja menestymisen 'pakko' viedä herkkyyden.  
    - Emme päästä ulkopuolisia ihmisiä paljon sotkemaan meidän juttujamme. Joskus meitä on sanottu vaikeiksi, kun emme esimerkiksi lähde juhannuksen, uutena vuotena tai vappuna keikoille. Meillä on silloin tärkeämpää tekemistä, Juha Lehti sanoo. - Toisaalta, musiikki ei ole meille harrastus, jonka voi valita, vaan musiikki on poltetta ja intohimoa. Samalla pelkäät tulevasti onnettomaksi ilman sitä, Juha Saaresaho pohtii.  
  Syksyllä hyvä olla kotimaassa  
  Juha Lehden mukaan uudella levyllä on enemmän tarinoita, yhtyeen soittotapa on myös hieman erilainen kuin esikoislevyllä.  
    - Olemme kasvaneet ja muuttuneet omilla tahoillamme ja orkesterina. Laulut ovat uusia, ensimmäisellä levyllä oli jopa kolme-neljä vuotta vanhoja biisejä.  
  Kun esikoislevy julkaistiin ja yhtye voitti levyraadin, Juha Lehti oli Irlannissa. Toisen levyn ilmestyessä syyskuussa yhtye on palannut Helsinkiin elokuussa vietetyltä lomalta.  
    - Sydäntalvella ja loppukesällä tulee hetkiä, jolloin häivymme pois. Syksyllä on taas hyvä olla kotimaassa - elokuun viimeiset yöt, kun pimeä tulee aikaisin, mutta on kuitenkin vielä lämmintä…, Juha Lehti haaveilee.  
    - Vaikka toisaalta vihaan ikuista vuodenaikojen vaihtelua, se on myös hedelmä, jota rakastan. Hikoilet kuuman kesän, menet viileään syksyyn hämärän syliin, sitten palelet talven, kunnes rakastut taas keväällä. Jos häipyisit talveksi pois, et olisi samanlainen, suomalainen. Nämä kaikki kuuluvat toisiinsa.  
    - Kesän ja syksyn taitteessa tulee näkyväksi tietty hurja tunnemaailma, kaikki syksyn väriloisto ja pimeys, joka hiipii pikku hiljaa, Juha Saaresaho miettii.  
  Syksy ei siis masenna Sir Elwoodin miekkosia, vaan he odottavat keikkakiertuettaan intoa täynnä. Yleisö saa nähdä ja kuulla, minkälaisia uusia hiljaisia värejä pojat ovat musiikkiinsa loihtineet.  
       
    VR-Express 3/92  
    Teksti: o. bekant  
     
   
<< takaisin leikekirjaan