Sir Elwoodin hiljaiset värit:
Yö tekee meistä varkaat
 
       
  Nukkuva kissa, kirjoituskone ja Alpo Ruuthin Viimeinen syksy sekaisella kirjoituspöydällä. Katossa klassinen tuuletin. Kansiasetelma kertoo paljon Sir Elwoodin mustavalkoisista väreistä. Taustalla rahisevahihnainen levysoitin huokaa sinistä jazzia ja ranskalaisen savukkeen savu leijuu ikkunasta Helsingin sateeseen.  
  Juha Lehden ja hänen kvintettinsä taannoinen esikoinen oli hurmaava yllätys ja orkesteri sinänsä oivallusten äiti. Miksi suomalaisen iskelmän kaihon ja modernin rockin väliin ei voisi nitoa nuottilehdellistä tyylikästä jazzia? Temppuhan on toistettu jo menestyksekkäästi funkyn, soulin, bluesin, folkin ja countryn kanssa.  
  Kun esikoisen jälkeen julkaistu Neiti Kevät -single oli todellinen kaunokki, kakkosalbumilta oli syytä odottaa ihmeitä. Lopputulos on kuitenkin vain hyvä. Uutuuden sävellykset ovat hiukan liian epätasaisia ja yleisote turhan puhtoinen. Seuraavalla levyllä poplarista kannattaisi kääntää nurja puoli päälle.  
       
   

julkaisija tuntematon

 
    teksti: o. bekant  
       
       
    kuvateksti: Sir Elwoodin hiljaisten värien kakkosalbumi on hiukan liian puhtoinen.  
   
<< takaisin leikekirjaan