|
keikkabussin
uumenista
yöhön tulvahtaa
miljoona tarinaa
nähtyä ja elettyä
kuultua ja keksittyä
matkamiehen kertomaa
on penkkeihin piintyneet
kaljat kaatuneet
ja ikuinen odotus
roudarin kuorsaus
soittajan vonkaus
riidat ja niiden sovitus
nelostie
kotiin poikaasi saattelet
ja yössä ylläsi leijailee
värit hiljaiset
vanha dieseli korisee
koettua murisee ja
maantietä nielee
läpi marraskuun harmaan
tammikuun pakkasten
ja heinäkuun helteen
muistaa jokaisen huoltamon
jolla käynyt on
hankkimassa menovettä
ja joka ikisen
pysäkin kusen polttaman
jolla saanut on seistä
nelostie
kotiin poikaasi saattelet
ja yössä ylläsi leijailee
värit hiljaiset
miehet ja maisemat taajaan vaihtuvat
vanha rouva ymmärtää sen
tuo lähemmäksi
viimeistä reissua
kilometri jokainen
tienpäälle kulkemaan
ei neuvo oppimaan
kuiskaa ja hymyillen
taas tarinan
jota äidin korvien kuullen
kertoisi en
hikisillä ikkunoilla
tupakalla tervattuina
kiiltelee menneet
suuret festarit
pikku kuppilat ja
keikan jälkeiset tunteet
ilot ja naurut
merkittyinä pöydän pintoihin
on hakkaamalla
ja yhtä monta
pois juotua surua
sammuneena niiden alla
kun nelostie
kotiin poikaasi saattelet
ja yössä ylläsi leijailee
värit hiljaiset
|
Nelostie